Rikoskomisario käsien läpi on kulkenut tuhat ruumista: Luurangot eivät tule uniini!

Tapaninpäivänä vuonna 2004 aallot veivät mukanaan yli 250 000 ihmistä Intian valtamerellä. Suomalaisten uhrintunnistusryhmää johtanut Ismo Kopra saapui paikalle neljä päivää myöhemmin. Rikoskomisariota odotti Thaimaassa lohduton näky. 

Neljän temppelin pihalle oli kerätty vainajia matoksi auringon ja kosteuden alle. Suurimman pyhätön edessä oli 1 100 kuollutta.

– Silloin ajattelin, että tästä ei tule mitään. Vainajat olivat niin pahasti turvoksissa, etten osannut sanoa, oliko kyseessä mies vai nainen – etnisestä taustasta puhumattakaan, Ismo Kopra huokaa.

Suomalaisen uhrintunnistuksen pioneeri ratkaisi mahdottomalta tuntunutta yhtälöä seuraavat 13 kuukautta. Kopran ryhmä sai tunnistettua 179 kuolleesta suomalaisesta jokaisen viittä lukuun ottamatta.

Rutiini oli Kopran ase vaikeassa tilanteessa. Hän aloitti keskusrikospoliisin DVI (Disaster Victim Identification) -yksikössä 26 vuotta sitten.

– Uhrintunnistus perustuu aina hammaskarttoihin, sormenjälkiin ja dna-tietoihin. Omaisten tunnistaminen, valokuvavertailu tai uhrin taskusta löytyvä henkilökortti eivät riitä, Kopra huomauttaa.

Uhrintunnistusyksikön työ helpottui, kun Thaimaan helteisiin saatiin vainajille asianmukaiset säilytyspaikat. Kylmäkontteja lähetettiin paikalle ympäri maailmaa. Kopran ryhmä selvisi urakasta hyvin vertaistuen avulla.

– Tunnistamme kyllä, kun kollegalla on synkkä ilme tai otsasuonet alkavat pullistella. Henkimaailman ammattilaiset eivät pääse meidän päämme sisälle. Asiat menevät vain pahemmaksi, jos joku psykologi yrittää opastaa. 

DVI-yksikkö on koko ajan valmiudessa. Kopralla on aina passi odottamassa työhuoneen pöydällä ja kaikki tarpeelliset rokotukset voimassa. Yksikön apulaispäällikön mukaan tavoitteena on, että kun kutsu käy, etupartio on paikalla vuorokaudessa.

Luonnonkatastrofien ja onnettomuuksien lisäksi ryhmä auttaa myös rikostutkinnoissa. Kopra on ollut selvittämässä Suomen molempien koulusurmien uhrien henkilöllisyyksiä ja esimerkiksi Sellon ampumavälikohtausta vuonna 2009.

– Olen joskus yrittänyt laskea, kuinka monta vainajaa käsieni läpi on mennyt. En ole pitänyt mitään tukkimiehen kirjanpitoa, mutta ei se kaukana tuhannesta ole. Olen nähnyt aika monta tapaa kuolla urani aikana, Kopra sanoo.

DVI-yksikön ohella Kopra toimii keskusrikospoliisin henkirikostutkintalinjalla tavallisena tutkinnanjohtajana. Perinteisessä poliisityössä vainajista pyritään etsimään ristiriitoja.

– Vanhoissa poliisioppaissa puhuttiin kolmesta A:sta: asusta, asennosta ja alustasta. Katsotaan, sopivatko ne keskenään yhteen. Toinen perusasia on lautumien tutkiminen. Niitä syntyy, kun vainajan veri painovoiman ansiosta laskeutuu ruumiin alaosiin. Jos vainaja on selällään ja lautumat ovat ruumiin etupuolella, se tarkoittaa, että ruumis on käännetty, rikoskomisario selittää.

Uhrintunnistustyö perustuu vapaaehtoisuuteen. Kopran polttoaine työssä jaksamiseen on omaisten tuskan lievittäminen.

– Sitä aina kysytään, miksi haluan pelata ruumiiden kanssa. Vastaan, että kun niiden vainajien kanssa ei ole koskaan ongelmia – elävien kanssa kylläkin. Ei niiden takia ole tarvinnut pyöriä öitä hikisenä lakanoissa. 

– Luurangot eivät tule uniini. Henkinen paine on sama riippumatta siitä, onko vainajia yksi tai 250 000 niin kuin Aasiassa. Lopulta se yksi pieni siinä peltipöydällä, on se mikä koskettaa, Kopra tiivistää.