Voi ihanuus, nämä pienokaiset ovat lajissaan Suomen ensimmäiset - katso!

Kennel Stiffados –kenneliä pitävä Anja Heinosen kotona riehuu varsinainen söpöysmyrsky, sillä lattialla temmeltää seitsemän (jutuntekohetkellä) viiden viikon ikäistä pienen pientä koiranpentua.

Anja kohtasi todellisen yllätyksen, kun hänen bullmastiffinarttunsa Pimu synnytti lokakuussa pentueen. Kaksi pienokaisista, Bimbo ja Mahonki, olivat jotain, mitä Suomessa ei tiettävästi ole aiemmin nähty.

– Ne olivat selvästi karvaisempia kuin muut. Lähetimme niistä kuvan Yhdysvaltoihin ja sieltä tuli vastaus, että onneksi olkoon, teillä on kaksi pitkäkarvaista, Anja kertoo Seiskalle.

Monissa maissa Bimbo ja Mahonki olisivat saattaneet joutua lopetettaviksi, sillä pitkäkarvaisuutta ei rodussa hyväksytä ja piirre on tarkoituksella jalostettu pois.  

Anja Heinonen, Mahonki ja Bimbo.

Edes kaikki kasvattajat eivät tiedä, että bullmastiffeissa voi esiintyä pitkäkarvaisuusgeeniä. Anja on kasvattanut niitä 2000-luvun alusta asti. Lokakuussa syntyneen pentueen vanhemmat kantoivat kasvattajien tietämättä piilevää geeniä.

– Pentue siitettiin Yhdysvalloista tilatulla pakastespermalla, jolla on siellä siitetty paljon, eikä pitkäkarvaista jälkikasvua ole syntynyt, Anja tietää.

Bimbo ja Mahonki eivät eroa sisaruksistaan muuten kuin ulkonäöltä. Jokaisella koiralla on myös oma persoonallisuutensa, jonka näkee jo poikasena.

Ruualle perso Mahonki.

– Mahonki on hyvin perso ruualle ja viihtyy ruokakupin ääressä. Se myös hakee enemmän läheisyyttä, kun taas Bimbo on mietteliäämpi ja harkitsevaisempi. Se viihtyy turvassa emon vieressä ja on mieltynyt rintaruokintaan, Anja kuvailee.

Pienen pienistä poikasista kasvaa jonain päivänä jopa 60-kiloisia jättiläisiä. Bullmastiffeillä on huono maine, sillä se on ainoa rotu, joka on Suomessa tiettävästi tappanut aikuisen ihmisen. 22-vuotias nainen menehtyi vuonna 2001 Tampereella, kun hänen poikaystävänsä bullmastiffi puri häntä kaulavaltimoon.

– Se tapaus jätti ikävän ja aivan väärän leiman. Todellisuudessa ne ovat isoja, mutta todella rauhallisia koiria. Tällaisissa tapauksissa vika on yleensä hihnan toisessa päässä, Anja vakuuttaa.

Seiskan toimittajat Anjan luona vastaanottanut noin yksivuotias bullmastiffi Viski ainakin oli kuin itse kävelevä lempeys.

Ihmisen ja toimittajan paras ystävä Viski.

Toimittajien naamoja tauotta pusutellut vekkuli kuvitteli vielä selvästi olevansa pieni pentu ja pyrki vähän väliä syliin, vaikka se on jo aikoja sitten kasvanut yli sylikoiramitoista.