Siiri ”Äitee” Rantanen säilytti huumorinsa – vitsaili hautajaisistaan ennen kuolemaansa
Siiri ”Äitee” Rantanen kuoli perjantaina 5. toukokuuta Lahdessa 98-vuotiaana.
Hän asui viimeisen vuotensa palvelukodissa, jossa häntä kävi päivittäin katsomassa 77-vuotias Martti-poika.
– Äiti oli voimissaan ihan viimeiseen saakka. Ainoastaan lähimuisti hieman temppuili. Vielä vapunpäivänä olympiahiihtäjä Hilkka Riihivuori kävi tervehtimässä häntä hoitokodissa. Hilkka ei ollut uskoa, että äiti kuoli vain muutama päivä tuon tapaamisen jälkeen, Martti kertoo.
Martti ei vielä tiedä, millaiset hautajaiset Siirille järjestetään.
– Hän sanoi haluavansa pienet hautajaiset. Kun kysyin, että kuinka pienet, hän vastasi, että viisi henkeä. Se oli hänen huumoriaan, Martti kertoo.
Seiska tapasi Äiteen tämän kotona vuosi sitten helmikuussa, kun reportteri pääsi legendan kotiin seuraamaan Pekingin olympialaisten naisten 10 kilometrin hiihtoa.
Tuo matka oli Siirille erityisen rakas, sillä hän oli itsekin hiihtänyt saman matkan ja päässyt mitalisijalle.
– Hiihdin kympin vuonna 1952 Oslon olympialaisissa, Siiri muisteli.
– Ne olivat ensimmäiset olympialaiset, jonne naishiihtäjät päästettiin. Norja oli muuten yksi maa, joka vastusti naishiihtäjien osallistumista, Siiri huomautti.
Kotiin tuomisina Norjasta Siirillä oli pronssimitali. Suomen naishiihdolla pyyhki hyvin, ja Suomi saikin kisoista kolmoisvoiton.
Seiskan vieraillessa Siirin luona oli hiihtolegendan elämänpiiri jo kutistunut, sillä hän oli pyörätuolissa jalka-amputaation vuoksi. Amputaatioon asti hän oli lenkkeillyt ahkerasti päivittäin.
Siiri nähtiin myös suksilla ennen operaatiota hänen esiintyessään Salpausselän kisoissa 2017.
Syynä amputaatioon oli varpaasta alkanut tulehdus.
– Harmittaahan se, mutta minkäs teet, Äitee totesi Seiskalle.
Siiri yritti käyttää proteesia, mutta sen kanssa hän ei ikinä oppinut olemaan.
– Sitä olisi pitänyt kiertää ja kääntää. En minä sellaista sitten halunnut. Tässä pyörätuolissa on ihan hyvä olla. Ainoastaan se harmittaa, että näin talviaikana en pääse ulos, Siiri kertoi.
Siirin huikea urheilu-ura hakee vertaistaan.
Kilpaillessaan maailman huipputasolla hän hoiti myös perhettään ja kävi normaalisti päivätöissä.
– Olin verhoilijana, ja sieltä piti kiireellä vipeltää kotiin hoitamaan poikia. Juoksin aina kuuden kilometrin kotimatkan.
Siirin perhe ei innostunut urheilusta.
– Kalle ei käynyt koskaan katsomassa kisojani. Ei hän minua mitenkään estellytkään, mutta hän ei vain ollut urheilumiehiä. Silti Kalle oli aina puolellani.
Siirin urheiluhistoriasta löytyvät Suomen-mestaruudet myös maatiepyöräilystä ja maastojuoksusta.
– Lähdin mukaan, kun pyysivät. Olin lahjakas urheilussa, siinä se salaisuus. Mutta en minäkään aina voittanut, Siiri totesi hymyillen.
Tilaa Seiska tästä!
Oletko jo tilaaja? Lue tuoreimman Seiskan digilehti tästä.
Tuoreimman Seiskan löydät myös kaikista hyvin varustelluista Lehtipisteistä.
Kuulitko mehukkaan julkkisjuorun? Nappasitko kohukuvan? Soita 044 567 7777, tai lähetä vinkki lomakkeella.