Mielentilatutkimusten määrä laskussa: Onko vankiloissa yhä enemmän mielisairaita?

Kun Suomessa tapahtuu henkirikos, pyritään usein selvittämään, onko tekijällä mielisairaus, joka on motivoinut rikoksen. Jopa kaksi kuukautta kestävän mielentilatutkimuksen päätteeksi oikeudelle kerrotaan, oliko asianomainen rikosta tehdessään syyntakeinen vai syyntakeeton.– Olennaista on, että mielisairauden vuoksi tekonsa tehneet saadaan poimittua omaan hoitoputkeensa. Se lisää valtavasti yleistä turvallisuutta. Kriminaalipotilaan lähtö siviiliin tapahtuu vasta, kun hän on riittävän hyvässä kunnossa. Käytännössä hoitoaika on usein yhtä pitkä kuin elinkautinen vankeusrangaistus, Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo. Kaikki faktat käytössäMielentilatutkimuksessa lääkäreillä on käytössä ihmisen koko elämän fakta-aineisto synnytyskertomuksesta lähtien. Lukuisista vaiheista koostuva tutkimus tehdään esimerkiksi Psykiatrisen vankisairaalan osastolla muiden potilaiden joukossa. Henkilön taustojen selvittäminen, toistuvat psykiatrin haastattelut ja neurologiset sekä psykologiset tutkimukset takaavat luotettavan diagnoosin. Vastaava ylilääkäri esittelee potilaiden tekemää taidetta. – Osa näistä on niin vähäpuheisia ja verbaali-ilmaisuun kykenemättömiä pohjanpoikia, että juttu lähtee paremmin liikkeelle hoitajan kanssa piirtämisen kautta. – Siinä missä oikeudessa lähtökohtana on syyttömyys, meillä oletuksena on, että ihminen on syyntakeinen. Kokemus osoittaa, että mielentilatutkimuksessa ei tehdä vääriä psykoosidiagnooseja. Joskus juuri sairastumassa olleet nuoret tekijät saatetaan jättää diagnosoimatta mielitautinimikkeellä, Lauerma sanoo.– Se on turvallisempi vaihtoehto, koska heillä on silloin vankilatuomio. Mikäli sairaus pahenee, on olemassa harvinainen menettely, jossa tuomion täytäntöönpano keskeytetään ja vanki siirretään pakkohoitoon valtion psykiatrisiin sairaaloihin. Ei vääriä diagnoosejaLauerman seikkaperäisen selvityksen perusteella käy ilmeiseksi, ettei mielentilatutkimuksessa huijaaminen ole käytännössä mahdollista. Monet rikolliset pelkäävät mielisairauden leimaa, ja psykiatrin karkea arvio on, että oireiden selvää teeskentelyä tapahtuu noin kahdessa prosentissa tapauksista. Psykiatrisen vankisairaalan Turun yksikön sisäpiha on hoidettavien ainoa ulkoilualue. Pultatut kaivot lisäävät turvallisuutta. – Tiedän koko ammatillisen urani ajalta vain yhden tapauksen, jossa on tehty väärä diagnoosi, eikä sekään perustunut teeskentelyyn. Siinä hyvin erikoinen persoona oli tehnyt oudon väkivallanteon. Asianomainen antoi mielentilantutkimuksessa varsin skitsofreenisen kuvan, ja hänet oli tavattu psykoottisena useasti myös siviilisairaaloissa. Tausta oli kuitenkin ollut pitkä sarja amfetamiinipsykooseja, Lauerma selittää.– Takavuosina jopa osa juristeista uskoi siihen, että onnistunut hulluuden teeskentely johtaa oikeaan mielisairauteen. Tämä on seurausta siitä, että on ihmisiä, jotka ovat harhaisesti mielisairaita, mutta täysin sairaudentunnottomia. He pyrkivät teeskentelemään mutta eivät ymmärrä olevansa myös aidosti sairaita. Kun he kertovat tarinoitaan tutkittavina oleville nuoremmille, nämä ajattelevat, ettei kannata teeskennellä. Ongelma rajatapauksissaMielentilatutkimuksessa on käytössä syyntakeettomuuden ja syyntakeisuuden väliin jäävä alentuneen syyntakeisuuden kategoria, joka voi johtaa oikeudessa lyhyempään vankilatuomioon. Monet oikeuspsykiatrit pitävät kategoriaa ongelmallisena, jopa turhana. Lauerma esittelee Psykiatrisen vankisairaalan museokokoelmaa. Esillä on muun muassa vangin tekemä rassi, jolla tapettiin sairaalan ensimmäinen ylilääkäri vuonna 1916. – Ongelma on, että alentuneesti syyntakeisilla ei ole hoitovelvoitetta, joten he saattavat olla erityisen vaarallisia. Tietyissä tapauksissa kategorian käyttö on kuitenkin inhimillisesti katsoen oikein. Esimerkiksi paranoidisesti persoonallisuushäiriöinen eli kohtuuttoman epäluuloinen ja pelokas, mahdollisesti traumataustainen henkilö on saattanut joutua pelottelun tai kiristyksen kohteeksi ja hän on lyönyt käteen osuneella leipäveitsellä, Lauerma kuvailee.Koska alentunut syyntakeisuus ei johda nykyään automaattisesti tuomion alenemiseen, monet rikolliset eivät enää välttämättä halua mielentilatutkimukseen.– Mielentilatutkimuksia tehtiin parhaimmillaan 300 vuodessa, nykyään hyvä jos sata. Kroonisesti psykoottisia on vankiloissa ehkä aiempaa enemmän. Aiomme tutkia, onko käytäntöjen muuttuminen johtanut tähän. 80 prosenttia henkirikoksista tehdään kännissäSuomalaisista henkirikoksista 80 prosenttia tehdään humalassa. Yleensä sekavassa kännissä oleva mies lyö toista puukolla häpeäraivon vallassa. Teon motiivi saattaa olla juopumuksen lisäksi vaikkapa homottelu.– Osuva toteamus eräältä kollegalta kuuluu, että joskus mielentilatutkimuksessa on niin vähän mieltä, mitä tutkia, Hannu Lauerma sanoo.Koska suomalainen väkivaltarikollisuus on vahvasti naimisissa päihteiden kanssa, mielentilatutkimuksessa pyritään usein arvioimaan humalan osuutta tekoihin. Itseaiheutettu päihtymys ei alenna syyntakeisuutta, mutta kyse voi joskus olla muustakin. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on tehnyt uransa aikana satoja mielentilatutkimuksia.  –Taso Suomessa on kansainvälisesti katsottuna korkea ja tarkasti kontrolloitu. Esimerkiksi Norjassa järjestelmä on heikko, mistä kertoo esimerkiksi se, että he menivät antamaan Breivikistä täysin pätemättömän lausunnon, joka osoittautui heti kelvottomaksi. Lauerma kertoo tapauksesta, jossa vahvasti paranoidisella tavalla persoonallisuushäiriöinen, asosiaalinen ja lapsesta asti runneltu henkilö puukotti vihamiestään. Tapahtumailtana he olivat tekemässä sovintoa saunomalla ja ryyppäämällä. Asianomainen väitti huomanneensa humaltuneensa nopeammin kuin luulisi. Johtopäätös oli, että vihamiehen tarkoitus oli huumata ja tappaa hänet.– Hänet saatiin kiinni ja ymmärrettiin ottaa heti oikeuskemialliset kokeet. Kävi ilmi, ettei tutkittavan historiassa ollut viitettä, että hän olisi ikinä käyttänyt bentsodiatsepiiniryhmän päihdyttäviä aineita. Oikeustoksikologinen analyysi osoitti, että alkoholin lisäksi hänen kehossaan oli diatsepaamia mutta ei ollenkaan sen aineenvaihduntatuotteita. Hän oli siis saanut sitä ryyppyillan aikana. Tutkittavaa oli yritetty päihdyttää enemmän kuin hän osaisi itse arvioida. Silloin ajattelin, että on oikea paikka esittää alentunutta syyntakeisuutta, koska hän ei ollut tilaansa valinnut, Lauerma kuvailee.Katso video, jossa Hannu Lauerma esittelee Psykiatrisen vankisairaalan!