Näkökulma: 30 vuotta media-alaa takana – kannattaako töitä telkkarissa enää havitella?
Televisio- ja media-ala monine toimenkuvineen oli ainakin vielä 2010-luvulla halutuimpia tulevaisuuden haaveuria nuorten keskuudessa.
Nykyään, kun sosiaalinen media on kaikkialla ja erilaiset vaikuttajat ja tubettajat ovat työllistyneet ikään kuin mukavan harrastuksen kautta, ja some tarjoaa ihan oikeita, suhteellisen hyvinkin palkattuja töitä sekä laajaa näkyvyyttä sitä haluaville, kiinnostus telkkarityöhön on hieman hälventynyt.
Edelleen tv-alaan liitetään kuitenkin aimo annos glamouria ja vähintään potentiaalista säihkettä. Telkkaritöitä pidetään harmittavan usein helppoina, hyvin palkattuina ja rentoina hommina, jossa nyt ei juuri muuta tarvitse tehdä kuin osata puhua, kuvata, äänittää, leikata ja sen sellaista pikkunäpertelyä.
Totuus on toisenlainen sekä glamourin että helppouden suhteen. Itse en ole oikeastaan tehnyt työkseni mitään muuta kuin mediaa. Jos ei kesätöitä lasketa, niin kokemukset “oikeasta työstä” rajoittuvat nuorena vuoden työskentelyyn urheiluliikkeessä ja satunnaisista sivuhommista juniorikiekkoilijoiden apuvalmentajana.
Jo parikymppisenä sain tilaisuuden työskennellä koulujen jälkeen ensin aikakauslehdissä, muutaman vuoden päästä freelancer-tv-käsikirjoittajana ja sittemmin kymmenisen vuotta radiossa (Radio Novan aamushow) ja muissa mediahommissa. Telkkarissa olen tehnyt töitä kuitenkin suurimman osan työurastani, itse asiassa suurimman osan koko elämästäni, ja tänä vuonna median tekemistä tuli täyteen 30 vuotta.
Näkökulma: Radion aamujuontajat ovat tähtiä – heidän työnsä on aivan oma juttunsa
Tuona aikana tv on muuttanut muotoaan valtavasti sekä tekniikan että ohjelmien tekemisen suhteen. Digitalisointi, kanavamäärän jättimäinen lisääntyminen, virtuaaliteknologia, lähes kaiken kanavasisällön tuottamisen siirtyminen tuotantoyhtiöille – näin muutamia mainitakseni.
Samalla on muuttunut myös oma toimenkuvani. Toimittajan, käsikirjoittajan, tuottajan, vastaava tuottajan, kehitys- ja sisältöjohtajan ja esiintyjän (ei kovinkaan lahjakkaan sellaisen) tontit ovat tulleet tutuksi sekä radiossa että telkkarissa. Ja noiden ammattien sisältökin on koko ajan muuttunut.
Tuotantoyhtiöissä olen saanut tehdä tosi monenlaista sisältöä realitystä talk show’hun ja dokumenteista game show’hun ja sketsiviihteeseen, ja tosiaan usein taustalla ja jonkin verran ruudussa. Viimeiset reilut pari vuotta olen taas löytänyt itseni uudelta tontilta, eli tv-kanavalta, ensin nuortenkanava Ineziltä ja nyt ensiaskeliaan harppauksenomaisesti ottavalta Tapahtuma-Tv Eveolta. Ohjelmia tai sarjoja olen näissä rooleissa ollut mukana tekemässä yli 30 kappaletta.
Tämän kokemuksen perusteella lienee turvallista sanoa, että tiedän alasta jotain. Ja sen tiedän ainakin, että media-ala on totista työtä, jossa ei juurikaan glamouria pääse maistelemaan tai edes haistelemaan. Itse työ saattaa olla välillä todella kiireistä tiukkoine deadlineineen, rahasta on pulaa jatkuvasti, paineet katsojaluvuista tai -osuuksista todellisia ja niin edelleen.
Se, miten ja missä ajassa ideasta kehittyy tv-sarja on usein valtavan pitkä ja poimukas prosessi, ja ikävä kyllä varmasti 90% ideoista jää niin sanotusti leikkaamon lattialle ja harvoin sinnekään asti pääsevät.
Silti, päivääkään en vaihtaisi pois, vaikka niitä huonojakin päiviä mukaan mahtuu lukuisia. En voisi kuvitella alaa, jolla tapaa niin mielettömän määrän ihmisiä ja lahjakkaita, luovia jopa omalaatuisia tekijöitä. Ihmiset ovat alan suola.
Joten jos media-ala kiinnostaa sinua tai vaikka jälkikasvuasi, niin suosittelen lämpimästi, kunhan ei rakentele pinkkejä pilvilinnoja glamour-elämästä. Hakeudu alan koulutukseen, pyri ehdottomasti saamaan harjoittelupaikkoja, jaksa edetä tyvestä puuhun ja ennen kaikkea yritä miettiä juuri se työnkuva, mikä kiinnostaa – into ja motivaatio ovat parhaita tuloksen tuojia tällä alalla. Tervetuloa, tänne mahtuu uutta verta kuin Draculan linnaan!