Ukrainasta paennut Anna Bilonozhenko joutui autohyökkäyksen uhriksi Liverpoolissa

Ukrainalainen äiti työntyi auton konepellin alle pelastaakseen tyttärensä hengen Liverpoolissa, kun kuljettaja ajoi tahallaan väkijoukkoon.

Ukrainasta paennut nainen koki Liverpoolissa yhden elämänsä traumaattisimmista hetkistä

Anna Bilonozhenko, 43, pakeni sotaa Ukrainasta ja muutti tyttärensä Sashan, 22, kanssa Kiovasta Britanniaan Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Hän ei koskaan uskonut, että turvallisuuden tunne katoaisi uudessa kotimaassa yhtä julmasti kuin se katosi.

Liverpool FC:n voitonjuhlissa toukokuussa Paul Doyle, 54, ajoi Ford Galaxy -autollaan väkijoukkoon ja osui yli 130 ihmiseen kahdessa minuutissa. Bilonozhenko oli yksi uhreista.

– Muistan työntäneeni Sashan pois tieltä ja tarttuneeni konepelliin. Kipu oli sietämätöntä, koska jalkani oli murtunut, mutta tiesin, että minun täytyi yrittää pitää kiinni, etten putoaisi pyörien alle ja kuolisi, Bilonozhenko kertoo.

Hän makasi auton pyörien edessä, kun Doyle pysäytti ajoneuvon hetkeksi. Tytär ehti vetää äitinsä pois renkaiden edestä juuri ennen kuin mies kiihdytti uudelleen kohti väkijoukkoa.

Bilonozhenko vietti yhdeksän päivää sairaalassa, jossa hänen oikeaan polveensa asennettiin leikkauksessa metallilevyjä ja ruuveja. Hän ei pystynyt poistumaan kotoaan kuukausiin ja kärsii edelleen kroonisesta kivusta, rajoittuneesta liikkuvuudesta ja vakavasta psykologisesta traumasta.

Liverpoolissa tuomioistuin tuomitsi Doylen 21 vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen. Entinen kuninkaallinen merijalkaväen sotilas huusi videolle tallentuneessa tilanteessa ihmisille – Liikkukaa helvettiin, kun hän ajoi heidän päälleen.

Bilonozhenko oli tullut juhliin äitinsä kuoleman jälkeen yrittääkseen löytää jotain positiivista elämäänsä.

– Ajattelin, että päivä yhdessä voisi auttaa nostamaan mieliämme. En koskaan kuvitellut, että hauskanpidosta tulisi yksi elämämme traumaattisimmista kokemuksista, hän sanoo.

– Tuntuu kuin turvallisuus katoaisi uudelleen. Toivon silti, että jonain päivänä voimme molemmat tuntea olomme jälleen turvalliseksi.